Nyt mä todellakin nukuin viime yönä! Heräsin klo: 04.00 mut sitten havahduin seuraavan kerran vasta siinä 11.30 maissa. Teki kyllä niin hyvää. Lääkkeiden voimin kylläkin mut silti.
Illalla nappasin tennarin ja pari pamia, siitä seurasi tosin se, et mulla on hatara muistikuva, kun vedän leipää paahtimeen ja nakkeja siihen päälle, sinappia ja valkosipulia... Ja hapankorppuja sekä suklaata, voi jestas! Oon mättäny varmaan viikon kalorit kerrallaan eilen illalla pöllyissäni!

Tiistaikalorit:

- kaksi kuppia kahvia rasvattomalla maidolla (35 kcal)
- pieni omena (36 kcal)
- 1% viili 200g (80 kcal)
- keittovihanneksia 250g (117 kcal)

Yhteensä: 267 kcal

Kävin mä vaa´allakin sit varovasti aamulla kun muistin mitä kaikkee oon mättäny. Mut eikö mitä: -600g! :) Jes! Taas on hyvä mieli vaikka muuten onkin tasasen hiljasta ja mietoa meno kotona. Mies kuuntelee napit korvilla musaa puhelimestaan ja laulaa (voi huh huh), eipä tässä montaa sanaa ole taas vaihdettu tänäänkään.
Laskin mun BMI:n ja se on 27.17. Mun ihannepaino ton mukaan sijoittuu välille  48.6 - 65.6 kg.

Mun pitää ottaa puheeks miehen kans tää puhumattomuus. Eikä me enää edes pussata tai kosketa toisiamme. Seksikin, se mitä nyt viimesimmät kerrat on ollu, menee samalla kaavalla; mä oon just heränny, mies ollu hereillä monta tuntia, se kampee alushoususillaan makkariin mun taakse peiton alle. Sanoo jotain siihen suuntaan, mistä mun pitää ymmärtää et nyt tekis mieli. Räplää hetken, mä räplään hetken, sit takaapäin kunnes herra tulee. Huh huh, hetken palauttelee siinä itteään ja sit suihkuun. Mä jään peiton alle vielä ihmettelemään et tähänkö me on menty? Seurusteltu reilu kolme kuukautta! Voiko tää olla edes totta? Silti se meinaa että rakastaa eikä näe mitään ihmeellistä tilanteessa. Voi paska. En mä ihan tällasta elämää suunnitellu.
Nyt se meni nukkuu sanomatta sanaakaan. Onks tällanen normaalia vai oonko mä turhan herkkis?