Sitä oon paljonkin miettiny nyt viime päivinä ja viikkoina, et miks mikään ei riitä? Aina pitää olla jotain enemmän, paremmin...
Sitä kans miettiny, miksen riitä omana ittenäni? Tietysti riitän tietyille ihmisille; perheelleni. Mut miksi en esim. omalle miehelleni?
Hän on se nro.1 kuka mua tsemppaa laihduttamisessa mut tsemppaa hiukan väärällä tavalla. Olen koittanu selittää hänelle, että laihduttaminen on mulle todella arka asia ja aihe puhua mutta ei. Se on niin veitsen terällä oleva asia; joko mä teen sitä täysillä tai sitten en todellakaan välitä mitä suustani alas tungen. Toki mä tajuan sen et mies on kans ilonen kun kiloja putoo koska ylipainoo on, mut se, et sitä asiaa hehkutetaan ihan sikana ja lasketaan, et kuinka paljon hoikempi oon taas kuukauden päästä ja että lasketaan mun painoindeksiä into piukkana ja asetetaan tavotepainoja tietämättä mitä mä edes painan. En oo suostunu sanoo painooni mutta kerron aina paljonko oon laihtunu. Sit sanotaan et hän kyllä kertoo kun on aika lopettaa laihdutus, kun yritin vihjata et entäs jos en osaa lopettaa? Mistä hän voi tietää millon mun on hyvä olla omassa kehossani?
Oon suurimman osan tähän astisesta elämästäni kärsiny ylipainosta ja siitä on tullu mulle todellinen mörkö. Omatunto soimaa heti kun pistän vähänki ylimäärästä (eli mitä vaan) suuhuni ja toisinaan sorrun siihen et ahdan kaiken mitä saan käsiini ja oksennan.
Hän saattaa sanoa myös siitä, että oon jo syöny, kun meinaan ottaa lisää jotain. Mulle ei oikeestaan oo suurempaa loukkausta olemassa, kun kieltää mua ottamasta ruokaa vedoten mun painoon tai siihen et oon jo syöny. Sit mä alistun, niinku joskus aikoinaan, enkä haluis sitä itteeni enää takasin.
Se minä ei osannu pitää puoliaan eikä tehdä mitään muutakaan, mut se on jo toinen juttu.
Miksen mä kelpaa sellasena kun oon? Miksei mulle voi sanoo, että oon hyvä näinkin mutta jos haluan itte itteni takia tehdä jotain painolleni niin ok!
Aamusin yleensä nukun tosi pitkään ja jos mies tulee mua herättää, se kysyy, oonko mä nukkunu hyvin (ihanaa), oonko mä käyny yöllä jääkaapilla (ei niin ihanaa) ja jos oon, niin mitä oon syöny ja miks oon heränny jääkaapille? Siitä se päivä sitten lähtee käyntiin.
Ehkä mä ittekin lietson miestä ja itteeni ottamaan nää asiat liian vakavasti, en mä tiedä. Mua vaan suunnattomasti ottaa päähän se, että mua ei arvosteta sillon, jos mulla on kiloja mut laihana olisin kaikin puolin parempi.
No, pianhan se toivottavasti nähdään, miten paljon parempi mä laihana olen. Tuskin piirunkaan vertaa.